Mikko Nummelin: Kehä I:n bussiliikenne on parempi ratkaisu kuin Raidejokeri

ESPOON ja Helsingin kaupunkien suunnitelmissa on tehostaa kehittäistä joukkoliikennettä rakentamalla suunnilleen nykyistä linja 550:ä eli "Jokerilinjaa" myötäilevä raitiotielinja, jota on sanottu myös Raidejokeriksi. Juhlapuheissa linjasta on käytetty esimerkiksi pikaraitiotien ja runkolinjan nimityksiä, mitkä antavat kuvan nopeudesta ja joustavuudesta. Raidejokerista siis halutaan uskottavaa haastajaa yksityisautoilulle niiden kohdalla, joiden on esimerkiksi työmatkan takia säännöllisesti matkustettava pääkaupunkiseudun sektorilta toiselle ilman, että tarvitsisi kulkea Helsingin keskustan kautta.

Nykyinen Raidejokerin suunnitelma ei täytä näitä tavoitteita. Toisin kuin Kehä I, Raidejokerin ja niinikään nykyisen bussi 550:n linja mutkittelee pitkin katuverkkoa ja matkustaminen edes Westendinaseman tai Itäkeskuksen pääteasemilta puolenvälin tienoille Huopalahteen, puhumattakaan koko linjan päästä päähän matkustamisesta, kestäisi erittäin kauan. Pienet kaarresäteet estävät raitiovaunua ajamasta suurella nopeudella. Kun Raidejokerille on, toisin kuin metrolinjalle ja junaradoille, jotka ovat aitoja runkolinjoja, suunniteltu tasoristeyksiä muun liikenteen kanssa, ne hidastaisivat sekä Raidejokerin itsensä että sen kanssa risteävän auto-, pyöräily ja kävelyliikenteen kulkua. Koko hanke on mielestäni enemmän ideologinen kuin aitoa toiminnallisuutta ja tehokkuusparannuksia hakeva ja nykymuodossaan se tulisi hylätä. Paras kehittäisen liikenteen joukkoliikennevaihtoehto olisi perustaa bussilinjoja, jotka ajavat kehätiet päästä päähän poikkeamatta muualla kuin liittymien linja-autopysäkeillä. Näinhän säteittäiset moottoriteihin tukeutuvat bussit menettelevät jo nyt.

Mikko Nummelin