maanantai 27. maaliskuuta 2017

Sporttikortti +68 laajentaa tarjontaa eläkeikäisille

Kymmenen vuotta sitten tein ehdotuksen maksuttomista uimahalli- ja kuntosalipalveluista 70 vuotta täyttäneille. Kaupungin silloinen johto vastusti esitystä, perustellen sitä eläkeläisten hyvillä tuloilla. En kuitenkaan antanut periksi ja apuun tuli Martti Merra, näin teimme päätöksen maksuttomasta kortista.

Heti seuraavana vuonna alensimme kortin ikärajaa 68-vuotiaille. Ymmärsimme nopeasti, etteivät kaupungin omat tilat riitä ja kun samaan aikaan yksityiset salit olivat päiväsaikaan lähes tyhjillään, päätimme ostaa palveluita yksityisiltä kuntosaleilta. Myöhemmin kortin palveluihin on lisätty paljon erilaisia mahdollisuuksia, kuten ilmainen saaristokuljetus. Vuonna 2007 kortin lunasti 5301 espoolaista ja vuonna 2015 kortteja lunastettiin jo 14 242, sekä kirjattiin 150 000 uimahallikäyntiä.

Väestön ikääntyminen tuolisää paineita kortin palveluille, mieluusti näkisin myös kulttuuripalvelut yhdistettynä tarjontaan.

Tänä vuonna olen tehnyt raha-asia-aloitteen, jotta eläkeläisten ateriamaksujen kohtuuton hinnankorotus voitaisiin estää. Minusta kaikille eläkepäätöksen saaneille pitää tarjota mahdollisuus ruokailla tuetulla hinnalla. Terveellinen ravinto yhdistettynä riittävään liikuntaan antaa terveyttä ja pitkää ikää ja samalla vältetään tai ainakin lykätään laitoshoitoon siirtymistä. Yhdessä saleilla harjoittelu tai yhteinen ruokailu ovat parasta lääkettä myös yksinäisyyteen.

Markku Sistonen 
kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja
liikuntapalvelupäällikkö
Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n puheenjohtaja



lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kuntavaaliehdokkaasi tänään Lippulaivassa

VOI olla, että tänään sataa. Mutta Lippulaivassa ei kastu.

Tule  tapaamaan Etelä-Espoon demarien kuntavaali-ehdokkaita hyvän kahvin ja pullan merkeissä Cafe Rivaan klo 10- 14.

Tule keskustelemaan, kysymään ja kertomaan, mitä Sinulle kuuluu.

Jaossa uunituore Etelä- Espoon demarien esite.

PS. Bonuksena paikalla muitakin demariehdokkaita. 

perjantai 10. maaliskuuta 2017

torstai 9. maaliskuuta 2017

SDP:n kuntavaaliohjelma 2017


KOLME TEEMAA- YHDEKSÄN INHIMILLISEN SUOMEN TEKOA 


SDP pitää aina kiinni ihmisten tasa-arvoisesta kohtelusta. Me haluamme rakentaa oikeudenmu- kaisempaa ja inhimillisempää yhteiskuntaa. Sellaista Suomea, jossa jokaista ihmistä arvostetaan ja kunnioitetaan. Me haluamme vahvistaa turvaa ja toivoa tulevaisuuteen, luoda hyvinvointia jokai- seen Suomen kuntaan. Pidetään kaikki mukana. 


SATSAUKSET SIVISTYKSEEN OVAT SATSAUKSIA TULEVAISUUTEEN 

Sivistys on kykyä tehdä valintoja, ymmärtää niiden seurauksia ja arvioida seurauksia kriittisesti. Niin omassa elämässä kuin yhteiseksi hyväksi. Viime vuosien yhteiskunnallinen kehitys meillä ja maailmalla on jälleen muistuttanut, miksi sivistys on niin tärkeä itseisarvo. Sivistys on vastuuta yhteisestä maailmastamme ja tulevaisuudestamme. 


1. Pidetään huolta kouluistamme 

Maailman paras peruskoulu on hyvinvointivaltiomme hienoimpia saavutuksia, lähtökohtien tasa-arvon peruskiviä. Jokainen lapsi ansaitsee samat mahdollisuudet oman polkunsa rakentamiseen. Peruskoulu antaa tasavertaiset lähtökohdat kaikille ja koko maassa. Lasten ja opettajien työpaikat ovat tänään kuitenkin vaarassa. Huono sisäilma ja homeongelmat vahingoittavat kymmenien tuhansien lasten ja opettajien terveyttä.
Siksi tarvitsemme korjausrakentamisen ohjelman, jolla takaamme lastemme ja kasvatuksen ammattilaistemme työturvallisuuden – kaikissa Suomen kouluissa. 


2.  Perheille enemmän yhteistä aikaa 

Työn ja perhe-elämän yhdistämisestä on vain pakko tehdä nykyistä helpompaa. Haluamme lisätä perheiden valinnanvapautta perhevapaiden sijoittelussa ja erityisesti isien mahdollisuutta osallistua lastensa hoitoon.Lastemme turvallisuutta ja hyvinvointia voimme parantaa myös niin, että harrastukset lomitetaan koulupäivien yhteyteen aamulla ja iltapäivällä. Tähän tarvitsemme yhteistyötä kuntien ja kolman- nen sektorin toimijoiden kanssa.Uudenlainen kokonaiskoulupäivä lisää perheen arjen yhteisiä tunteja, iltoja äideille, isille ja lapsille. 


3.  Jokainen lapsi ansaitsee samat mahdollisuudet


Sivistyksen ensiaskeleita otetaan koulujen ja kotien lisäksi päiväkodeissa. Maksuton koulutuksemme esiopetuksesta aina tutkijakoulutukseen saakka herättää ihailua kaikkialla maailmassa.Uusien asioiden oppiminen ja toisten kanssa toimiminen ovat lapsen oikeuksia, riippumatta per heen varallisuudesta tai yhteiskunnallisesta asemasta. Suvaitsevaisia, avarakatseisia, toisista huo- lehtivia kansalaisia kasvaa olosuhteissa, joissa perheiden hyvinvointia tuetaan ja varhaiskasvatuksen resurssit on turvattu.Työ on vielä kesken. Koko varhaiskasvatus on muutettava maksuttomaksi.


HYVINVOINTIA KAIKISSA ELÄMÄN VAIHEISSA 

Päämäärämme on aina suojella heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Jos et muuten tiedä, mitä teet, ole heikomman puolella. Jokainen meistä
tarvitsee joskus tukea elämässään. Siksi pidämme kiinni vahvasta pohjoismaisesta hyvinvointivaltiostamme – palveluineen ja turvaverkkoineen. 



4. Verovarat on tarkoitettu ihmisten palveluihin


Sosiaali- ja terveyspalvelut kaipaavat remonttia. Uudistustyötä on tehtävä ihmisten tarpeiden mukaan, ei markkinoiden. Ihmisten terveys ja hyvinvointi eivät ole kauppatavaraa. Päätösvalta hyvinvointipalveluista kuuluu kuntien asukkaille. Me haluamme, että palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta vastaa jatkossakin julkinen sektori, jota yksityinen ja kolmas sektori täydentävät. Tasa-arvoisten lähtökohtien takaamiseksi huolehdimme, että terveydenhoidon asiakasmaksut eivät estä kenenkään hoitoon pääsyä. Kuntien yhteistoiminnalla ja ottamalla etunenässä kaikki uuden teknologian luomat mahdollisuudet oman terveyden seurantaan ja toimintakyvyn ylläpitämiseen varmistamme myös laadukkaat, verovaroin kustannetut sosiaali- ja terveyspalvelut kaikkien kuntien asukkaille.

5. Arvokas vanhuus on jokaisen oikeus 

Inhimillinen Suomi arvostaa ja kunnioittaa ikäihmisiään. Meillä on vastuu ja velvollisuus huolehtia siitä, että vanhustenhoidossa on riittävästi käsipareja kaikissa maamme hoitopaikoissa. Samalla haluamme parantaa ikäihmistemme mahdollisuuksia elää turvallisesti omassa kodissaan. Satsaukset kotihoitoon, kuntoutukseen ja ateriapalveluihin parantavat vanhustemme elämänlaatua. Sosialidemokraattien johdolla kaikille on tarjolla omia tarpeita vastaava asumisratkaisu ja tukea omaishoitajille. 


6. Kaikkien resurssit käyttöön


Tuhannet Suomen nuoret jäävät vuosittain ilman koulutus-, harjoittelu- tai työpaikkaa. Pahimmillaan seurauksena on syrjäytymiskierre, jonka inhimillinen ja taloudellinen hinta on mittaamaton. Kaikkien resurssit on saatava käyttöön. Siksi haluamme kehittää nuorisotakuuta edelleen. Etsivä nuorisotyö on väline, jolla tavoitamme syrjäytymisuhan vaarassa olevat nuoret. Jokainen nuori ansaitsee tien opintoihin, harjoitteluun tai töihin. Vastuu tien auraamisesta on viime kädessä maamme kunnilla. Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi esitämme kaikille maamme nuorille kesätyötä. 


UUDISTUVA JA ELINVOIMAINEN KUNTA 

SDP on kaikkialla Suomessa asuvien ihmisten puolue. Me haluamme kehittää kaikkien kuntien elinvoimaisuutta. Pohjoismaisen hyvinvointival-
tiomme tulevaisuuteen vaikuttaa konkreettises- ti kuitenkin myös se, miten Suomen eri alueita ja niiden elinvoimaisuutta vahvistetaan. 


7. Kohtuuhintaisia koteja 

Isot, tietotaitoon keskittyneet kaupunkialueet ovat olleet globalisaation voittajia niin Suomessa kuin muuallakin. Kaupunkien työpaikat ja sosiaaliset
verkostot vetävät puoleensa uusia osaajia ja yrityksiä. Samalla asumiskustannukset nousevat usein esimerkiksi lapsiperheiden tai opiskelijoiden kannalta kestämättömiksi. Suurten kaupunkien menestys ei saa jäädä harvojen herkuksi. Siksi tarvitsemme kasvukeskuksiin uutta yhdyskuntapolitiikkaa, joka takaa kohtuuhintaisten kotien kaavoittamisen ja rakentamisen tavallisille ihmisille – tiheiden ja nopeiden joukkoliikenneyhteyksien varrelle, jotka mahdollistavat liikkumisen ilman yksityisautoa. Liikenneratkaisuissa nostamme 2000-luvun baanojen, pyöräteiden rakentamisen. Sosialidemokraatit huolehtivat, että lähiöidemme korjaaminen, täydennysrakentaminen ja uudistaminen lähtee liikkeelle. 


8. Koko Suomi kuntoon 

Maailman muutos on kohdellut maamme alueita eri tavoin. Kansainvälistyvien kaupunkiseutujen vastapainona olemme nähneet muuttotappioalueiden väestökatoa, asuntojen arvonmenetyksiä ja palveluiden kuihtumista. Nämä muodostavat tuhoisan noidankehän – maaperän syrjäytymiselle ja valhepopulismille.Me haluamme taata inhimillisen elämän edellytykset kaikkialle Suomeen. Vahvistamme alueiden osaamista ja pidämme kiinni niihin perustuvista koulutuspaikoista. Korkean arvonlisäyksen työ- paikkoja täytyy synnyttää myös kasvukeskusten ulkopuolelle. Tätä kehitystä tuemme järkevällä, tulevaisuusorientoituneella omistaja- ja elinkeinopolitiikalla.Samalla kirjasto-, kulttuuri- ja liikuntapalvelut sekä edulliset harrastusmahdollisuudet turvataan koko maassa. Vain tiedolla ja taidolla koko Suomi menestyy. 


9. Rakennamme siltaa työhön 

Parhaat ratkaisut tehdään lähellä ihmisiä. Kunnissa tunnetaan paikalliset työmarkkinat ja tiedetään konstit työttömyyden nujertamiseksi. Kuntien on otettava vastuu pitkäaikaistyöttömien työllistämispalveluista. Niihin liittyvät resurssit pitää siirtää kunnille. Näin varmistamme yhteyden muihin kunnan tarjoamiin palveluihin ja elinkeinopolitiikkaan.Siltaa uuteen työhön rakennamme aktiivisella työvoimapolitiikalla: osaamisen päivittämisellä, kou- lutus- ja harjoittelumahdollisuuksien lisäämisellä ja yrittäjyyden tukemisella. Jokaisessa kunnassa on siirryttävä työttömien pompottelusta aitoon työn etsintään. 





tiistai 7. maaliskuuta 2017

Espoon demarien vaaliohjelma 2017

ESPOON demarien vaaliohjelma on nyt julkistettu. Yleisenä sloganina on " Pidetään kaikki mukana". Sen alla 11 "pointtia".


(1) YHDENVERTAINEN ESPOO
Meidän Espoomme on kasvava ja moni- kulttuurinen kaupunki, jossa kaikenikäisillä asukkailla on viihtyisä ja turvallinen asuin- ympäristö, toimivat palvelut ja tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvään elämään. Meidän Espoossamme päätöksenteko on avointa ja demokraattista.


(2) ILMAINEN VARHAISKASVATUS ESPOOLAISLAPSILLE
Tuemme lapsiperheiden elämää laadukkailla kaupungin palveluilla päivähoidosta kulttuuriin. Emme kasvata päiväkotien ryhmäkokoja, vaan tarjoamme ilmaisen varhaiskasvatuksen espoo- laislapsille. Säilytämme lasten subjektiivisen oikeuden päivähoitoon. Tarjoamme jokaiselle lapselle mahdollisuuden harrastukseen. Meidän Espoomme kulkee lapsiperheiden rinnalla. 


(3) PARASTA OPETUSTA LÄHIKOULUSSA
Takaamme, että jokaiselle espoolaislap- selle tarjotaan maailman parasta opetusta sisäilmaltaan laadukkaassa lähikoulussa. Lasten terveydellä ei leikitä: korjaamme ongelmarakennukset, koulut ja päiväkodit. 


(4) TAATAAN SENIOREILLE ARVOKAS VANHUUS
Teemme Espoosta esteettömän kaikille – niin vanhuksille kuin vammaisillekin. Pidämme niiden puolta, joiden omat voimat eivät riitä. Lisääm- me kotihoidon resursseja, jotta apua tarvitsevat saavat Suomen parasta kotihoitoa. Tuemme omaishoitajien jaksamista työssään. Panostamme ikääntyvien aktiivisuuden ja elämänilon ylläpitoon liikunta- ja kulttuuripalveluilla. Jos sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntien hoidettavaksi, jatkamme espoolaisten terveysasemien puolustamista. Tavoitteemme on tasa-arvoinen terveydenhuoltojärjestelmä.


(5) VASTUULLISTA JA AVOINTA TALOUDENHOITOA ESPOOSEEN 

Pidämme kaupungin talouden tasapainossa. Emme leikkaa palveluista tai investoinneista, vaan tarpeen vaatiessa nostamme kunnallisve- roprosenttia ja käytämme nykyistä enemmän kaupungin rahastojen tuottoja. Emme yhtiöitä kaupungin palveluita. Käytämme verotulot Espoon omiin palveluihin, emme veroparatiisiyhtiöiden voittoihin.

(6) RANTARAITTI VALMIIKSI

Merenranta kuuluu kaikille, joten rakennamme rantaraitin valmiiksi. Huolehdimme kaavoituksella, että kasvavassa Espoossa säilyy riittävästi virkistys- alueita ja puistoja. Nostamme lähiöt uuteen nou- suun täydennysrakentamisella, lähiö-ohjelmalla ja tukemalla asukaslähtöistä kehittämistä.

(7) TYÖTÄ ESPOOLAISILLE 

Panostamme työttömyyden vähentämiseen. Lisäämme määrärahoja työllistämiseen, nostam- me nuorille tarjottavien kesäsetelien määrää ja räätälöimme uusia palveluja työttömille yhdessä valtion ja oppilaitosten kanssa.

(8) ESPOOSTA SUOMEN YRITYSMYÖNTEISIN KAUPUNKI 

Pilkomme kaupungin hankinnat niin, että myös pienet espoolaiset yritykset voivat osallistua niihin. Lisäämme yhteistyötä yritysten kanssa ja takaamme kaavoituksen sujuvuuden. 


(9) SAMALLA MATKALIPULLA KOKO ESPOOSSA 
Rakennamme kaupunkiradan Leppävaarasta Espoon keskukseen. Kaupungin lisärahoituksella pidämme matkalippujen hinnat kohtuullisina ja samansuuruisina Espoon sisällä. Ajamme sitä, että uudessa kaarimallissa Espoon kaikki viisi keskusta ovat AB-vyöhykkeellä. Pyöräilyn ja kävelyn edistä- miseksi lisäämme kevyenliikenteen verkostoa ja pyöräpysäköintipaikkoja asemille.


(10) TUHANSIA UUSIA ASUNTOJA 

Rakennamme uusia asuinalueita Keraan ja Suo- menojalle ja tiivistämme vanhoja alueita. Nopeu- tamme kaavoitusta ja ostamme kaupungille uutta tonttimaata tulevaisuutta varten. Kaupungin vuokrataloyhtiölle luovutamme tontteja nopeam- min uusien vuokra-asuntojen rakentamista varten.

(11) KAUPUNGIN TILAT ESPOOLAISILLE 

Edistämme espoolaisten aktiivisuutta tukemalla yhdistyksiä taloudellisesti ja helpottamalla kau- pungin tilojen laajempaa käyttöä. Tuemme ihmis- ten ideoita ja luovuutta luomalla mahdollisuuksia kokoontua ja järjestää toimintaa.



  

 

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Esittelyssä Saini Ortia

Saini Ortia
asuinpaikka: Soukka
ammatti: nuorisonohjaaja

OLEN 37-vuotias ja syntynyt Espoossa. Toimin nuorisonohjaajana Matinkylän monitoimitalolla.
Yhteiskunnalliset asiat ja politiikka on aina kiinnostanut minua ja ollut läsnä, olenhan kolmannen polven demari.  Liityin 15-vuotiaana Etelä-Espoon demareihin. Poliittisesta vaikuttamisesta on kertynyt kokemusta enempi nuoruudessa, kun toimin aktiivisesti nuoriso- ja opiskelijapolitiikassa mm. SAKKIn hallituksessa ja Espoon ensimmäisessä nuorisovaltuustossa.  Olen toiminut aktiivisesti myös Espoon Nuorissa Kotkissa, joka on sosialidemokraattisiin arvoihin perustuva nuorisojärjestö.

Olen viettänyt ns. poliittista hiljaiseloa viimeiset vuodet, kun nuorisonohjaajan työ on vienyt aikani. Nuorisonohjaajat ovat pääasiassa silloin töissä, kun muut viettävät vapaa-aikaa. Pidän, että työni nuorten parissa on tärkeää.

Osallistuin kuntavaaleihin edellisen kerran vuonna 2008. Silloin sain 135 ääntä. En päässyt valtuustoon, mutta olin tyytyväinen äänimäärään, joka vei minut kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsenen paikalle. Viime vaaleihin en lähtenyt mukaan, kun perheessäni oli pieni lapsi. Nyt tämä lapsi on jo 6-vuotias, joka haluaa isona Eläinministeriksi, sillä haluaa huolehtia eläinten hyvinvoinnista.

Eläinten hyvinvointi on myös minulle tärkeää. Haluan, että metsän eläimille säilytetään viheryhteydet ja päätöksenteossa otetaan huomioon luonnon moninaisuus ja kestävä kehitys.  Haluan aurinkopaneeleja kaupungin kiinteistöihin ja rakennuksiin.

Lähdin mukaan kuntavaaleihin, koska olen huolissani meidän kaupungista, jossa kaupungin palveluita ulkoistetaan tai yhtiöitetään ja synnytetään eriarvoisuutta.  Haluan tuoda Espoon kaupunginvaltuustoon sosialidemokraattista näkemystä päätöksentekoon, yhteistyössä ja sopien.

P.S. Olen myös ehdolla JHL:n edustajistovaalissa Pääkaupunkiseudun vaalipiirissä.

video: www.vimeo.com/207011923
www.facebook.com/sainiortia
snapchat: sainiortia
instagram: sainiortia


Mikko Nummelin: Kehä I:n bussiliikenne on parempi ratkaisu kuin Raidejokeri

ESPOON ja Helsingin kaupunkien suunnitelmissa on tehostaa kehittäistä joukkoliikennettä rakentamalla suunnilleen nykyistä linja 550:ä eli "Jokerilinjaa" myötäilevä raitiotielinja, jota on sanottu myös Raidejokeriksi. Juhlapuheissa linjasta on käytetty esimerkiksi pikaraitiotien ja runkolinjan nimityksiä, mitkä antavat kuvan nopeudesta ja joustavuudesta. Raidejokerista siis halutaan uskottavaa haastajaa yksityisautoilulle niiden kohdalla, joiden on esimerkiksi työmatkan takia säännöllisesti matkustettava pääkaupunkiseudun sektorilta toiselle ilman, että tarvitsisi kulkea Helsingin keskustan kautta.

Nykyinen Raidejokerin suunnitelma ei täytä näitä tavoitteita. Toisin kuin Kehä I, Raidejokerin ja niinikään nykyisen bussi 550:n linja mutkittelee pitkin katuverkkoa ja matkustaminen edes Westendinaseman tai Itäkeskuksen pääteasemilta puolenvälin tienoille Huopalahteen, puhumattakaan koko linjan päästä päähän matkustamisesta, kestäisi erittäin kauan. Pienet kaarresäteet estävät raitiovaunua ajamasta suurella nopeudella. Kun Raidejokerille on, toisin kuin metrolinjalle ja junaradoille, jotka ovat aitoja runkolinjoja, suunniteltu tasoristeyksiä muun liikenteen kanssa, ne hidastaisivat sekä Raidejokerin itsensä että sen kanssa risteävän auto-, pyöräily ja kävelyliikenteen kulkua. Koko hanke on mielestäni enemmän ideologinen kuin aitoa toiminnallisuutta ja tehokkuusparannuksia hakeva ja nykymuodossaan se tulisi hylätä. Paras kehittäisen liikenteen joukkoliikennevaihtoehto olisi perustaa bussilinjoja, jotka ajavat kehätiet päästä päähän poikkeamatta muualla kuin liittymien linja-autopysäkeillä. Näinhän säteittäiset moottoriteihin tukeutuvat bussit menettelevät jo nyt.

Mikko Nummelin

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kadonneet pojat

Päivitetty korjauksella 6.3.

















HUOMENNA maanantaina Ison Omenan kirjaston stagella on tilaisuus, jossa puhutaan tosi tärkestä asiasta: poikien syrjäytymisestä.  Puhumme pojista, mutta myös kaikista oppilaista. Tule kertomaan omat ajatuksiasi siitä, miten kaikki- ihan kaikki- voisivat löytää omat vahvuutensa espoolaiskouluissa. Olen koonnut tähän hieman dataa teemaan liittyen.

SYRJÄYTYMISEN KÄSITE

Syrjäytyminen on vaikea käsite. Syrjäytyminen on subjektiivinen kokemus siitä, että jää itselle arvokkaan ulkopuolelle, ei saa sitä, mitä toivoo ja mihin olisi oikeutettu. Itselle arvokas voi olla ihmissuhteita, kokemuksia, avautuvia mahdollisuuksia tai aivan elämisen perusasioita kuten asunto tai ruoka.

Syrjäytyminen on osallisuuden komplementti. Sitä kuvaavia tekijöitä ovat: ei ole asuntoa, työtä, koulutusta, ystäviä, kiusataan,  kukaan ei soita, jää yksin...   Uhkaavinta on syrjäytyminen sosiaalisista suhteista ja kiinnittyminen elämää tuhoaviin suhteisiin. Syrjäytymisen tunnistaa siihen liittyvästä  huolesta.

Filosofisesti syrjäytymisen voisi määritellä tilaksi, jossa ihmisen potentia ei pääse aktualisoitumaan. Tällainen ihminen ei saavuta onnellisuutta.  Syrjäytyminen on osattomaksi jäämistä. Osattomuutta hänelle ihmisenä kuuluvista oikeuksista. Hän ei ole saanut kasvaa omista edellytyksistään täyteen mittaansa. Hänen lahjojaan ei ole huomattu, niitä ei ole tuettu jne.  Häntä on kohdeltu kaltoin. Syrjäytyminen ei ole henkilön tietoinen tai vapaaehtoinen valinta. Syrjäytymisen kehältä koetaan olevan mahdoton päästä omin voimin pois.

Toisaalta on myös mahdollista, että  joku ei ota vastuuta  kasvaa omista edellytyksistään täyteen mittaansa. Hän ei halua käyttää  lahjojaan yhteiseksi hyväksi. Itse valittu marginaali ei ole kuitenkaan syrjäytymistä.

TYÖELÄMÄN RAJU MUUTOS

Työt muuttuvat ja muuttavat Suomesta pois. Jo 100 000 työpaikkaa on kadonnut  teollisuudesta sen automatisoituessa yhä kiihtyvällä vauhdilla.

Menneinä vuosikymmeninä erityisesti perinteisillä miesvaltaisilla aloilla oli tarjolla suorittavaa työtä myös vähemmällä osaamisella ja koulutuksella. Nyt työ muuttaa ja muuttuu. Valmistavan teollisuuden miesvaltaiset työpaikat ovat vähentyneet ja  siirtyneet kehittyviin maihin.  Uusia korvaavia työpaikkoja toki  syntyy, mutta ei  vastaaville aloille ja vastaavalle osaamiselle. Miesten siirtyminen teollisuudesta palvelusektorille ei ole taloudellisesti kannustavaa eikä asenteellisesti helppoa. Naisten työmarkkinoilla ei näy vastaavaa kehitystä.

Digitalisaatio on  iso ajovoima. Vaarana on työelämän kahtiajako: toisaalta tarvitaan erittäin koulutettuja huippuosaajia, ja toisaalta suorittavien pätkä- ja sillputöiden tekijöitä. Keskivaikeat työt korvataan roboteilla ja älykkäillä ohjelmilla. Robottien ja huippuosaajien tekemien töiden lisäksi jää työt, joiden tekemiseen ei tarvita juurikaan koulutusta, mutta joita eivät robotit tee.

Työpaikat katoavat siis nimenomaan miehiltä.
...........................................................................
" KORJAUS:  
Sain kirjeen, jonka mukaan...
... Tämä ei uusimmissa tilastoissa tarkalleen ottaen pidä paikkaansa. Miesten suosimilla aloilla on toki ollut pudotusta, silti naisia jäi viimeisimmässä tilastoinnissa useampi tuhat työttömäksi enemmän kuin miehiä. Vastaavasti 15 - 64 -vuotiaissa suomalaisissa miesten työllisyysaste on naisia parempi. Työikäisissä miehissä, ja nimenomaan nuorissa miehissä on enemmän työllisiä kuin naisissa. Ei siis kannata tehdä työllistymisestä yksinomaan sukupuolikysymystä. Myös naisissa on työttömiä ja piilotyöttömiä... " 
VASTAUKSENI 
Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2017 tammikuussa 242 000 , mikä oli hieman vähemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömiä miehiä oli 123 000 ja naisia 119 000 henkeä. Miesten työttömyysaste oli 9,0 ja naisten 9,4 prosenttia.  ( Kesäkuussa 2016: Naisten työttömyysaste oli yli 10 prosenttia, kun miehillä se jäi 8,5 prosenttiin-  eli puolessa vuodessa naisten työttömyys on vähentynyt) 
Tammikuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 121 800, mikä on 1 100 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pitkäaikaistyöttömistä oli miehiä 70 800 ja naisia 51 000. Miesten määrä väheni edellisestä vuodesta 100:lla (­0,2 %) ja naisten lisääntyi 1 200:lla (2 %)
Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste, eli työttömien osuus työvoimasta, oli tammikuussa 23,5 prosenttia, mikä oli 2,3 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. (Nuorten osalta en löydä erittelyä poikiin ja tyttöihin).  
...........................................................................

Elinkeinoelämän tekemä tutkimus kertoo, että  Suomessa on lähes 80 000 työikäistä ja työkykyistä miestä, jotka eivät ole töissä tai koulutuksessa eivätkä välttämättä edes hae töitä. Suurin osa on kadonnut työmarkkinoilta pysyvästi. Monen työkyky on jo heikentynyt. Kadonneista työmiehistä 25–54-vuotiaiden suhteellinen osuus on lähes kaksinkertaistunut 1980-luvun lopun jälkeen. Se on puolitoista ikäluokkaa.

Suomi ei ole kehityksessä yksin,  työmies on kaduilla vailla virkaa kaikissa teollistuneissa länsimaissa. Yhdysvalloissa on  yli seitsemän miljoonaa parhaassa työiässä olevaa joutilasta miestä, jotka eivät edes hae töitä. Ehkä siksi Donald Trump sai presidentinvaalissa niin vahvan kannatuksen, kun lupasi lisätä teollisia työpaikkoja  pitää maahanmuuttajat poissa syömästä amerikkalaisten työpaikkoja.

SYRJÄYTYMINEN

EVA:n tuoreen raportin mukaan työelämän ulkopuolella on pysyvästi lähes 79 000 suomalaista 25–54-vuotiasta miestä. He eivät tee töitä, opiskele tai ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Kaikki eivät edes
hae töitä. Tämä ryhmä kasvaa noin tuhannella miehellä joka vuosi.

Taustalla on muuttunut yhteiskunnallinen tilanne.  Lapsiköyhyys kasvaa. Huono-osaisuus periytyy.
Vielä 2000-luvun alussa Suomessa  puuttui kova näyttö siitä, että lapsuudenkodin tavanomaista heikommat lähtökohdat löisivät läpi pohjoismaisen hyvinvointiapparaatin niin, että periytymisestä olisi oikeasti aiheellista puhua. Nyt näyttöä on. Vuoden 2006 Pisan mukaan kotitausta vaikutti Suomessa selvästi vähemmän kuin muissa OECD-maissa. Vuoden 2015 tuloksissa Suomi oli jo keskiarvoa heikompi. Samalla katoavat sekä usko koulutuksen merkitykseen että koko yhteiskunnan kollektiiviseen eteenpäinmenoon.

Köyhyys ei ole vain aineellista. Syrjäytymistä aiheuttaa myös periytyvä "henkinen köyhyys", kuten virikkeetön lapsuus tai välinpitämätön vanhemmuus.  Jotkut lapset oppivat jo lapsuudessaan, ettei  työnteko ole tarpeen eikä se kannatakaan.  Lapsi voi kokea olevansa muita huonompi, koska perheellä ei ole varaa esimerkiksi harrastuksiin tai vaatteisiin.

Köyhistä perheitä tulevien koululaisten sosiaalisuus ei taivu ihannemalliin. Heistä ei ole reippaiksi partiopojiksi tai -tytöiksi. Ongelma koskee erityisesti kehnoista oloista lähteviä poikia. Asiantuntijoiden mukaan kotitausta näyttäisi vaikuttavan enemmän poikiin kuin tyttöihin.  Osaaminen on heikentynyt erityisesti sellaisilla pojilla, jotka tulevat alemmista sosiaaliluokista tai syrjäseuduilta.

Miksi miehet syrjäytyvät?

Miesten syrjäytymisen syynä on ennen mutta osaamisen ja koulutuksen puute. Nuoria miehiä on ilman toisen asteen ammattitutkintoa  paljon enemmän kuin naisia. Tytöt  käyvät koulunsa paremmin ja pitempään. Korkeakouluista valmistuu 50 prosenttia enemmän naisia kuin miehiä.

Oppiminen on sidoksissa kotitaustaan- ja vielä enemmän pojilla kuin tytöillä.

Peruskoulun läpäisee edelleen nuoria  - ennen muuta poikia-  joilla on puutteelliset luku- ja kirjoitustaidot tai heikot matematiikan perustiedot. He eivät sitten pärjää jatkokoulutuksessa vaan putoavat sieltä pois.

Oppimisvaikeus on  merkittävä syy nuorten syrjäytymiseen.  Oppimisvaikeus on myös  osasyynä muihin syrjäytymistä aiheuttaviin ongelmiin, kuten koulu­kiusaamiseen ja mielenterveysongelmiin

EVA:n tuoreessa raportissä myös muistutetaan, että teini-iässä nuorten - erityisesti poikien - on vaikea kiinnittyä itseohjautuvaan koulutukseen. Tukea tarvitaan enemmän.

Nuorten syrjäytyminen

Nuorten syrjäytymisellä tarkoitetaan mm. OECD:n raportissa 20–24 -vuotiaita, joilla ei ole opiskelu- tai työpaikkaa.  Syrjäytyneitä nuoria on 15–29-vuotiaiden ikäluokasta noin 5 prosenttia, joista kaksi kolmasosaa on miehiä. Erityisesti pojat putoavat yhteiskunnassa.

Tutkimusten mukaan yläkoulussa koettu yksinäisyys ennustaa syrjäytymistä ja putoamista pois koulutusuralta.  Jopa 20 prosenttia lapsista ja nuorista kärsii nykyään vaikeasta yksinäisyydestä. Jos nuori ei löydä ystävää yläkoulun 7. luokan ensimmäisen lukukauden loppuun mennessä, hän jää todennäköisesti ystäväryhmien ulkopuolelle koko yläkoulun ajaksi.

Suomessa oli vuonna 2005 nuorista miehistä 12,2 prosenttia ja vuonna 2015  21,1 prosenttia koulutuksen ulkopuolella työttömänä tai työvoiman ulkopuolella, mikä on kuudenneksi korkein arvo 30 verrokkimaan aineistossa 2015.

Naisten kohdalla vastaavat luvut olivat vuonna 2005 13,9 prosenttia ja vuonna 2015 15,4 prosenttia, eli huomattavasti vähemmän.

Huolta on niistä noin 3000-5000:sta nuoresta. jotka ovat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Vieraskielisistä nuorista koulutuksen ulkopuolelle jää selvästi suurempi osuus kuin koko väestön nuorista.

Nuorten syrjäytyminen on surullista etenkin henkilölle itselleen, mutta myös kansantalouden tulevaisuuden suuri uhkakuva. Opetus ja kulttuuriministeriön arvion mukaan yhden syrjäytyneen nuoren hintalappu yhteiskunnalle on 1,2 miljoonaa euroa.

Poikien syrjäytyminen

Heikko osaaminen ei ole vain poikien ongelma, vaan se koskee yhtä lailla myös osaa tyttöjä. Ongelma on se, että emme tiedä miksi noiden heikkojen joukosta juuri pojat tipahtavat todennäköisemmin jatkossa kyydistä. Jokin yhteiskuntamme rakenteissa sallii tai jopa jotenkin ylläpitää sitä, että riskialttiit pojat tipahtavat herkemmin kyydistä.

Poikien asema suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on heikompi kuin tyttöjen. Kouluissa pojat kokevat tyttöjä enemmän kiusaamista, väkivaltaa ja yksinäisyyttä. Ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Erityisesti heikosti menestyvien oppilaiden joukossa pojat ovat Suomessa selvästi yliedustettuina. Jopa 16 prosentilla pojista ei ole riittävää lukutaitoa peruskoulun lopussa.  Poikia  on enemmän erityisluokilla. Heitä on tyypillisesti ollut sijoitettuina kodin ulkopuolelle hieman enemmän kuin tyttöjä. Suomalaispoikien tilannetta voi kuvata  ”kansalliseksi hätätilaksi”.

Miksi opinnot keskeytyvät?

Opintojen keskeyttäminen on ollut viime vuosina laskussa toisen asteen ammattikoulutuksessa.
Osa keskeyttäjistä vaihtaa alaa, mutta valtaosa jättää tutkintoon johtavan koulutuksen kokonaan.

Edelleen ammattiopinnot silti keskeyttää huomattavasti suurempi osa kuin lukion: Lukuvuonna 2013–2014 opintonsa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa keskeytti 7,6 prosenttia opiskelijoista, lukiossa 3,4 prosenttia. Kokonaan tutkintoon johtavan koulutuksen ulkopuolelle pudottautui ammatillisella puolella 6,9 prosenttia, lukiossa 1,6.

Koulutuksen järjestäjien välillä on huimat erot siinä, miten moni toisen asteen ammattitutkintoa opiskelevista keskeyttää.  Tilastokeskuksen tilaston mukaan keskeyttämisaste vaihtelee eri paikkakunnilla 1,7 ja 46,2 prosentin välillä.

KORJAUKSIA SUOMALAISEEN YHTEISKUNTAAN?

Vuonna 1990 noin 40–50 000 lasta eli lapsiköyhyydessä. Sen jälkeen määrä on kolminkertaistunut, Huono-osaisuus periytyy.  Kun aiemmin oppilaiden kotitaustan (vanhempien koulutustaso, työ ja toimeentulo) yhteys oppimistuloksiin oli Suomessa OECD-maiden vähäisimpiä, on se nyt romahtanut OECD:n keskitasoon. Kehnoista perheoloista lähteneiden suomalaiskoululaisten tulokset ovat entistä heikommat.

Syyt Suomen heikentyneisiin tuloksiin ovat toki monimutkaisia – ja niiden ratkaisemiseen tarvitaan uudenlaisia keinoja. Päättäjien pitäisi  sijoittaa hteiskunnan eriarvoisuuden vähentämiseen.

Nuorelle muutamankin kuukauden toimettomuus on vakava riski. Toimettomuus pitää torjua.
Kun työn määrä vähenee, tarvitaan uusia keinoja, joilla pitää yhteiskunta varoissaan.  Olisiko  yksi ratkaisu myös yksinkertaisten töiden suojeleminen.  Palkkojen ja töiden pitäisi olla sellaisia, jotta ne houkuttelisivat.  Sosiaaliturva ja työ pitää liittää uudella tavalla yhteen.

Veropohjan rapautuminen pitää estää.  Yhdeksi ideaks on esitetty automaatio- ja robottiveroa tuotannosta, jotta yhteiskunta voi toimia.

KORJAUKSIA SUOMALAISEEN KOULUUN?

Suomalainen peruskoulu on 2000-luvun alun saanut paistatella kansainvälisen huomion ja ihastelun kohteena erinomaisten Pisa-tulostemme seurauksena.

PISA-ohjelma  (Programme for International Students Assessment) on OECD:n jäsenmaiden yhteinen tutkimusohjelma, joka tuottaa tietoa koulutuksen tilasta ja tuloksista. Siinä arvioidaan 15-vuotiaiden nuorten osaamista matematiikassa, luonnontieteissä ja lukutaidossa. Vuoden 2015 PISA-tulokset on vasta julkistettu. Tutkimusvuonna sisällöllisenä painopistealueena oli luonnontieteet.

Suomi on vuodesta toiseen ollut PISA-tutkimuksen kärkeä kaikilla osa-alueilla. Vuoden 2015 tutkimuksessa pääkaupunkiseudun tulokset olivat muun maan tuloksia selkeästi parempia. Espoon koulut menestyivät tutkimuksessa selvästi valtakunnallista keskitasoa paremmin. Myös pääkaupunkiseudulla Espoon tulos ylitti pääkaupunkiseudun yhteisen tuloksen kaikilla osa-alueilla.

Tytöt parempia kuin pojat

Sukupuolten välisessä tarkastelussa sekä tyttöjen että poikien tulokset Espoossa olivat selkeästi valtakunnallisia tuloksia parempia. Tyttöjen tulos puolestaan oli poikia parempi kaikilla kolmella osa-alueella. Suurin ero tuloksissa oli lukutaidossa ja pienin matematiikassa.

Huolen aiheita

Aikaisemmin erityisesti huomiota on herättänyt peruskoulumme PISA- tulosten tasa-arvoisuus: eroja ei juurikaan ole ollut alueiden tai koulujen välillä. Myös oppilaiden tulosten hajonta on ollut pienintä maailmassa, huiput ovat kansainvälisestikin huippuja, ja heikosti koulussa pärjää hyvin pieni osuus oppilaista.

Tämä kuva on valitettavasti rapistumassa. Niin kansalliset kuin kansainväliset oppimistulosmittaukset osoittavat tulosten laskua jo vuodesta 2006 alkaen.  Joulukuussa 2016  julkaistun tutkimuksen tulos oli Suomen Pisa-historian heikoin. Vaikka Suomen peruskoulut ovat edelleen kansainvälistä kärkeä, kehitystilanne on jopa tunnustettua heikompi. Tulostemme lasku on ollut OECD-maiden suurimpia.

Erot kasvavat:
- Tyttöjen ja poikien välillä. Erityisesti heikosti menestyvien oppilaiden joukossa pojat ovat Suomessa selvästi yliedustettuina.
- Hyvin ja heikosti menestyvien oppilaiden välillä. Yhä suurempi joukko oppilaita ei tavoita edes jatko-opinnoissa ja työelämässä vaadittavaa vähimmäisosaamista. Matematiikan osalta heidän osuutensa on kaksinkertaistunut, luonnontieteiden osalta jopa kolminkertaistunut.
- Maan eri alueiden välillä. Pääkaupunkiseutu erottuu muun maan tuloksista kirkkaasti edukseen. Yhtä lailla eroja on nyt havaittavissa kaupunkikoulujen eduksi.

Kuinka koulu vastaa tähän?

Kouluissa periaatteessa tunnistetaan oppimisvaikeudet ja syrjäytymisen vaaratekijät. Silti peruskoulusta lähtee heikoilla perustaidoilla varustettuja nuoria keskeyttämään myöhemmin jatko-opintonsa ja ajautumaan työelämän ulkopuolelle.

Onko syynä suomalaisessa koulussa akateemisten taitojen opettamisen vahva korostaminen? Varjoon jäävät itseluottamuksen ja yhteisöllisyyden tukeminen sekä jokaisen omien vahvuuksien ja potentiaalin esiin nostaminen. Jos saa tuntea olevansa huono yhdeksän vuoden ajan 6-8 tuntia  päivässä, vertaa ­itseään muihin ja pitää itseään tyhmänä, jatko-opiskelu ei ole houkutteleva vaihtoehto.

Oliko virhe ajaa pienluokat  alas? Nykyinen kolmiportainen tuki voi syrjäyttäa oppilaita, sillä siinä hukataan kallista aikaa tuen portaikkoon. Saattaa myös olla, että me opettajat emme oikeasti pysty huomaamaan oppilaiden erilaisia tarpeita."

Ammattinimikkeet muuttuvat ja katoavat.  Koska ei tiedetä, minkälaisia ammatteja vaikka kolmen tai viiden vuoden päästä on olemassa, kannattaa keskittyä siihen missä on hyvä ja mikä kiinnostaa. Oli se sitten laskeminen, piirtäminen, laulaminen, rakentelu, nuorallatanssi, puhuminen, ihmisiin tutustuminen, pelaaminen, leipominen tai vaikkapa kuunteleminen.

Enää ei lapselta tai nuorelta kannata kysyä, että "Mikä sinusta tulee isona?", vaan nyt kuuluu kysyä: "Mitä mielenkiintoista haluat tehdä seuraavaksi?" Kouluissa pitäisikin puhua työelämän murroksesta, eli  epävarmuudesta. Oppilaita tulisi neuvoa:  Keskity  siihen, missä olet hyvä. Nykyajan ammatinvalinnassa kysymys on valmistautumisesta sattumiin.

Silti: opiskelu kannattaa aina. Oman mielenkiinnon kohteena olevia taitoja kannattaa syventää sekä koulussa että vapaa-ajalla. Omaa osaamistaan pitää  harjaannuttaa, opiskella tai  treenata.

Jokaisen kannattaa pitää huolta siitä, että eteen tulee sattumia enemmän kuin toisilla.  Pitää tehdä erilaisia juttuja, jotta sattumat olisivat todennäköisempiä itselle kuin muille.

Kannattaa myös verkostoitua eli mennä sinne, missä on ihmisiä tai surffailla vaikkapa netin sosiaalisissa verkoissa.  Koskaan ei voi tietää millaisissa yhteyksissä juuri oma osaaminen voi olla hyödyksi ja millaisissa töissä sitä satutaan tarvitsemaan.

Jos omalle osaamiselle ei tunnu löytyvät kysyntää kotikonnuilta, työmarkkinat ovat onneksi globaalit ja omalle osaamiselle saattaa löytyä merkitys jostain muualta maailmasta.  Emme voi etukäteen tietää mikä on merkityksellistä osaamista. Sellainenkin osaaminen, jota me emme osaa nyt arvostaa, voikin olla globaalissa mittakaavassa merkityksellistä. Esimerkiksi tubettajia ja bloggaajia "kukaan ei pitänyt aluksi yhtään minään". Nyt  useat bloggaajat tienaavat elantonsa blogeillaan.

Suomalaiset nuoret pitäisi saada mukaan digiloikan voittajaporukkaan. Digiloikan toteutuminen kuitenkin vaatii sitä, että kouluilla on rahaa tietokoneisiin ja tietoverkkoihin.

Kaikista ei ole huiputehtäviin. Mitä jos oma lapsi onkin keskinkertainen seiskan oppilas?  Kaikista haastavin on sellainen oppilas, jolla on kaikki numerot seiskoja: mikään ei ole koskaan kiinnostanut kauhean paljon. Mutta kyllä kaikilla joku kiinnostuksen kohde on, ja se pitää opon huomata ja alkaa kehittää sitä. Opinto-ohjaajien täytyy kannustaa ja etsiä jokaiselle joku juttu, josta hän on oikeasti kiinnostunut. Tulisi keskittyä vahvistamaan niitä aineita tai harrastuksia, joista lapsi on oikeasti kiinnostunut. Jos  laulajan lahjat eivät riitä maailmanluokan estradeille,  voi olla, että ura urkenee vaikkapa vanhainkotien kiertävänä trubaduurina.

VIHREIDEN EMMA KARIN OHJELMA POIKIEN PELASTAMISEKSI

Emma Karin mukaan koko opintopolku on perattava poikien näkökulmaa ajatellen. Pitää katsoa neuvolajärjestelmästä ja varhaiskasvatuksesta alkaen, mitkä asiat aiheuttavat poikien ja miesten putoamisen kyydistä. Tasa-arvoa on uskallettava katsoa myös poikein näkökulmasta.

Vihreiden esityksiä poikien auttamiseksi:
1. Lisää tilaa isille. Perhevapaiden uudistaminen. Samalla parannetaan isyyden tukemista neuvoloissa huomioimalla isän merkitys ja varaamalla jokaiselle isälle oma neuvolakerta.
2. Tukea ajoissa. Neuvolan resursseja on kohdennettava eniten niille perheille, jotka tarvitsevat tukea eniten ( MH+).
3. Sukupuolesta vahvuus. Lisätään lastentarhanopettajien sukupuolisensitiivistä koulutusta, jotta poikiin ja tyttöihin kohdentuvat samat odotukset. Unohdetaan “pojat ovat poikia” -ajattelu (jossa tytöiltä vaaditaan enemmän; Pojille asetettavat alhaisemmat vaatimukset johtavat huonompiin oppimistuloksiin, jotka aina vain kertautuvat oppimispolun eri vaiheissa.  Koska tytöiltä on vaadittu enemmän, he suoriutuvat elämässään asioista paremmin kuin pojat. Pojille annettavia vapauksia ei pidä ajatella hyvänä asiana, koska sitä ne nimenomaan eivät ole. Ne kostautuvat myöhemmin ja maksavat läpi koulutuspolun). Lisätään miesten osuutta lastentarhanopettajissa ja lastenhoitajissa ( MH+)
4. Pienet ryhmät (MH+) ja samat oikeudet. Pienennetään päiväkotien lapsiryhmiä, sillä pienellä ryhmällä on suurempi merkitys poikien oppimiselle kuin tyttöjen oppimistuloksille. Muutetaan varhaiskasvatus maksuttomaksi.
5. Pojat lukemaan. Uudet oppimisvälineet parantavat mahdollisuuksia lisätä poikien lukuintoa. Lisätään poikia kiinnostavia kirjoja kouluissa. Tuodaan sarjakuvat, tietokirjat ja Kapteeni Kalsari -kirjat koulujen hyllyille.
6. Harrastus kaikille. Mahdollistetaan jokaiselle lapselle maksuton tai kohtuuhintainen harrastus koulupäivän yhteydessä.  (MH+) Lisätään kuntien, liikuntajärjestöjen ja kulttuurialan toimijoiden välistä kerhomuotoista yhteistyötä.
7. Loppu kiusaamiselle (MH+) Eniten kiusaamista ja väkivallan uhkaa kokevat peruskoulussa olevat pojat. Kiusaamisen jäljet voivat vaikuttaa läpi elämän. KiVa-koulu -hankkeella kiusaaminen saatiin vähentymään usein jopa puolella.
8. Tukea nivelvaiheessa (MH+) Opinto-ohjauksen tavoitteena on tukea opiskelutaitoja, kasvamista ja elämänvalintojen tekemistä. Taataan ammattitaitoinen ja riittävästi resursoitu opinto-ohjaus, joka tukee sujuvaa koulunkäyntiä ja oman polun löytämistä. Opinto-ohjauksen tehtävänä on purkaa eri aloihin liittyviä ennakkoluuloja ja sukupuolittuneisuutta.
9. Yhä useampi poika valitsee ammatillisen koulutuksen. Etäopetusta ja työssäoppimista ei tule lisätä vain säästöjen saamiseksi. Lisätään lähiopetuksen määrää ammatillisissa oppilaitoksissa.
10. Jokaiselle aloituspaikka. Kaikille peruskoulun päättäville nuorille on löydyttävä paikka lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa kohtuullisen matkan päässä kotoa.
11. Kaikista koppi. Pojat jäävät usein vaille ammattilaisen varhaista tukea, koska oppilashuollon palvelut on alimitoitettu. Oppilashuollon ammattilaisten määristä on säädettävä sitovat mitoitukset.

Martin kommentit

HMM. Joukossa on kaikille hyvää tarkoittavia ehdotuksua (kuten maksuton varhaiskasvatus, harrastus kaikille, tuen ja ohjauksen lisääminen). Ryhmäkoolla on merkitystä. Tutkimusten mukaan suuri luokkakoko on erityisen haitallinen, jos henkilöllä on sellainen temperamentti ja geneettinen perimä, jotka yhdessä altistavat ympäristön epäsuotuisille vaikutuksille. Kiusaaminen tuhoaa. Sosiaalisiin ongelmiin tulisi puuttua välittömästi. Jokaiselle on tärkeää saada tuntea olevansa tarpeellinen ja kyvykäs ja hyväksytty.  Kouluihin lisää kerhotoimintaa koulupäivän sisään, jotta jokainen lapsi harrastaa- ja tämä vaatii resursseja.

Mutta näinköhän ongelma ratkoaa sillä, että pojilta vaaditaan samaa kuin tytöiltä.

Pitäisikö uskaltaa myös kysyä, tulisiko koulun toimintakulttuuria jotenkin muuttaa "poikamaiseen"suuntaan. Kannatan Karin esille nostaam ajatusta, että miesopettajien suhteellista  osuutta tulisi  lisätä.

Nyt ei ole muodikasta nostaa esiin, että pojat ja tytöt ovat keksimäärin myös erilaisia. Poikien ja tyttöjen asennoitumisessa kouluun on eroja. Tutkimuksista tiedetään, että pojissa on hieman tyttöjä enemmän välttämishakuisia oppilaita ja he keskimäärin suhtautuvat kouluun nuivemmin. Tytöissä sen sijaan on hieman enemmän oppimishakuisia, mutta myös keskimäärin enemmän uupumusta kuin pojilla.

Poikien temperamentti on usein vilkkaampi kuin tyttöjen. Kun tytön tyyli toimia, siis hänen synnynnäinen temperamenttinsa, on sellainen, mitä meidän yhteiskuntamme arvostaa, eli ekstrovertti, ulospäin suuntautunut, avoin,  tyttö saa siitä reippaasti bonuksia, enemmän kuin poika. Vastaavasti jos poika on varautunut, ujo, ehkä hieman huonotuulinen, sisäänpäin kääntynyt, häntä rangaistaan siitä huomattavasti enemmän kuin tyttöjä. Tutkimukset antavat viitteitä, että koulu antaa vain vähän tukea poikien vilkkaammalle temperamentille (ylivilkkaus ja aggresio).  Nyt listalla ei ole  muuta tähän liittyvää lääjettä  kuin miesten lisääminen päiväkoteihin ja kouluihin- mikä olisi toki toivottavaa.

Tutkijat  puhuvat mm.  ”työväenluokkaisesta maskuliinisesta panssarista”, jonka murtaminen on vaikeaa. Köyhistä oloista tulevat pojat näkevät koulun keskiluokkaisena ja feminiinisenä.

Uskallammeko puhua koulun feminiinisyydestä? Tutkijoiden mukaan poikien tyttöjä huonompi koulumenestys liittyy (myös) asenneongelmaan, joka on juurtunut syvälle suomalaiseen koulujärjestelmään. Naisistunut opettajakunta huolehtii   paremmin tytöistä eikä osaa motivoida poikia yhtä hyvin.

Kuinka saisimme tilaa  pojille tyypilliselle  osaamiselle? Tai kuinka voisimme tunnistaa koulun keskiluokkaisuuden?  Lasten todellisuus voi olla tosi  järkytys paljon turvallisemmissa oloissa kasvaneille opettajille.  Moni ei  ehkä osaa kuvitellakaan, millaisissa elämäntilanteissa oppilaat voivat olla. Juuri opettajilla pitäisi kuitenkin olla valmiudet kohdata niitä tilanteita.

Täydentäisin (ja haastaisin =vihreiden listaa mm.  seuraavilla ehdotuksilla:

12.  Ongelmiin tulee puuttua ajoissa ja  riittävästi.  Katse tulisi siirtää lapsen ongelmista perheen hyvinvoinnin tukemiseen. Neuvolat ovat eturivin paikalla näkemässä miten vanhemmuus kehittyy ja miten eläminen lasten kanssa yhdessä onnistu. Resursseja neuvoloille .

13. Opetussuunnitelma luo kouluun kiireen- ei ehditä kohdata oppilaita.

14. Kouluyhteisöissä tarvitaan yhteistoiminnallista toimintaa. Osallisuus on nähdyksi ja kuulluksi tulemista omana persoonanaan. Tulla tunnustetuiksi yksilöiksi. Tätä on liian vähän suorituksiin keskittyvässä työssä.

15. Tilaa omien vahvuuksien etsimille ja käyttämiselle. Motivaatiota parantaa omien vahvuuksien löytäminen. Harrastustakuu espoolaisille lapsille ja nuorille. "Hyvä seura ja järkevä tekeminen auttavat jo paljon. Täytyy mainita esimerkkinä partio, joka on halpa harrastus ja jossa ryhmässä toimimista oppii käytännössä. Yksin ei pitäisi jäädä kenenkään.


"

16. Koulun tulisi kiinnostua siitä,  mitä koululainen on oppinut koulun ulkopuolella.  Vapaa-ajalla opittua pitäisi saada käyttää koulussa. Oppilaiden osaaminen on otettava käyttöön.Sitä pitäisiarvostaa. Näin luodaan uskoa omaan tekemiseen.

17. Oppilaat mukaan suunnittelemaan opetusta. Tärkeää olisi, että lapset ja nuoret löytäisivät sellaisia oppimistapoja, jotka saisivat innostumaan edes jostakin koulussa.

18.  Enemmän huomioita oppilaiden yksilöllisyyteen. Lisää mahdollisuuksia valita.  Opettajien tulisi  miettiä, miten kaikki oppilaat saataisiin mukaan ja miten kaikille löytyisi mielekästä ja innostavaa tekemistä.

19. Elviksen mukaan " Little less conversation, little more action, please!" Kaikki eivät välttämättä mene sitä teoreettista putkea pitkin loppuun saakka. Tarvitaan oikeaa toimintaa. Voi olla, että alempien sosiaaliluokkien vanhemmat arvostavat akateemisen koulutuksen sijaan enemmän työntekoa ja käsillä tekemistä.

20. "Kaikki ratkeaisi, kun saisimme aikaan ilmapiirin, jossa jokainen nuori voisi tuntea olevansa arvokas juuri sellaisena kuin on." Koulu ei anna kaikille positiivista palautetta, päinvastoin joillekin kasaantuu koko ajan moitteita ja käskyjä.Opettajien tulee kannustaa ja innostaa oppilaita. Moni työelämän ulkopuolelle jäänyt on saanut liian paljon kielteistä palautetta ja menettänyt uskon omiin kykyihinsä. Yksinäisyys pitää katkaista jo  ennenkuin se muuttuu sosiaaliseksi ahdistuneisuudeksi.  On vahvistettava yksinäisten sosiaalisia ja sosiokognitiivisia taitoja. On vaikutettava muiden asenteisiin (ei ole hienoa jättää toisia ulkpuolelle). On tarjottava lapselle lisää kontakteja (esim. aamu- ja iltapäivä).

21.  Kouluissa tarvitaan enemmän tukea oppimisvaikeuksiin. Erityisesti tulisi tukea heikon kotitaustan lapsia. Näiden kotien vanhempien mahdolliset oppimisvaikeudet tai heikko koulumenestys voivat vaikuttaa siihen, ettei koulutusta pidetä niin tärkeänä eikä lasta osata auttaa.
Kouluissa tulisi opettaa oppimistaitoja muun muassa opiskelutekniikoiden ja lukustrategioiden harjoittelua sekä oppimisen apuvälineiden käytön ohjausta. Varmistetaan, että myös uudet espoolaiset pysyvät koulun kyydissä. Yksikään oppilas ei saa jäädä vaille tarvitsemaansa  tukea. Kaikissa kouluissa on oltava erityisopetusosaamista ja tarvittava tuen keinovalikko.  Suunnataan tukea erityisesti  alkuopetukseen. Järjestetään lisäresursseja oppilaanohjaukselle, perheiden tukipalveluihin  ja oppilashuoltoon. Nollatoleranssi väkivallalle ja kiusaamiselle.

22. Perhetyöntekijöistä on upeita kokemuksia Imatralta. Lastensuojelu  tarve väheni. Lastensuojelun kykyä  auttaa lapsiperheitä on vahvistettava. "Syrjäytyä voi joutumalla huonoon seuraan tai huonojen harrastusten pariin. " Niin vanhempien kuin nuorten päihdeongelmaan ripeä puuttuminen.

23. Koulutiloista oppimiseen innostavia.  Tarvitaan tiloja myös pienryhmille. Uusi oppiminen edellyttää materiaaleja ja välineitä.

24. Nuorten mielenterveyspalveluita lisää - hoitoketjut kuntoon.

25. Ammattikoulutukseen lisää käytännöllistä opettelua. Käytännön työharjoittelussa  näkee myös  ihan todellisia ihmisiä, jotka sitä hommaa tekevät. Oppisopimuskoulutusta kannattaisi parantaa.

26. Ketään ei pidä päästää eläkkeelle 16-vuotiaana. Kaikille on tarjottava  järkevää tekemistä. " Matalan kynnyksen opiskelupaikkoja ja tuki opintojen loppuunsaattamiseen.

27. Suomessa on kirjoittamatta murrosiän pedagogiikka. Kuinka kohdella nuoria tässä iässä, jossa nuorilla on sisäinen pakko potkia rajoja. Nuoret liikkuvat usein kielletyn ja sallitun raja-alueella.

28.  Koulututoimeen tulee satsata rahaa.  Oppilaiden saaman opetuksen määrässä voi olla  Suomessa nyt jopa yli puolen kouluvuoden mittainen ero eri kunnissa perusopetuksen aikana. Kunnan suurimman opetusryhmän koko voi vaihdella 14–38 oppilaan välillä. Koulujen välisiä  eroja  tulee vähentää positiivisen diskriminaation hengessä.

Martti Hellström

Kaksi vaihtoehtoa lisää

ESPOON demarien kuntavaaliehdokaslista saatiin täyteen. Siellä on yhteensä 112 nimeä. Listalta  löytyy vielä kaksi uutta eteläespoolaista ehdokasta. Näin osastomme uusissa mainoksissa on 15 hyvää ehdokasta! Tervetuloa Saini ja Kati















Saini Ortia
nuoriso-ohjaaja















Kati Smolander
mainosgraafikko 

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Iloista vaalipöhinää Lippulaivassa


















ETELÄ- Espoon demarien kahvijonossa riitti porukkaa. Tarjolla oli kahvin lisäksi teetä, maitoa, croisantteja, hillomunkkeja ja mm. korvapuusteja. Ja tietysti myös naisväelle ruusuja.

OMISTA ehdokkaistamme paikalle ehtivät mm. Martti Hellström, Timo Hyvönen, Leena Luhtanen, Jori Palomäki, Anneli Rönnberg, Henna ja Markku Sistonen.  Kutsuvierainamme oli myös muiden osastojen ehdokkaita mm. Liisa Kivekäs (jolla on muuten tosi upea esite), Junnu Parisaari, Hannu Suntio, Aulikki Pentikäinen ja Merja Vuori.  Ja ihana joukko muita tukijoukkoja.

Tänään jaetaan ruusuja

  E telä-Espoon demarit näkyvät tänään paitsi Länsiväylässä myös PikkuLaivan torilla. Tule moikkaamaan ja hakemaan oma ruususi.